Joo joo, olen ollut laiskiainen, enkä vaan ole jaksanut päivitellä blogia. Mutta ei se mitään, enpä ole jaksanut vastailla sähköposteihinkaan, joten ehkä ne kauan kaivatut kuvat nyt ei olekaan sitten ihan yksin... Mutta pidemmittä puheitta, tässähän näitä!

Oltiin isän kanssa yksi ilta viemässä Lynniä ulos, ja ajettiin rannalle. Sillä mikä voisikaan olla kivempaa, kuin kävellä rannalla, ja antaa koiran juosta vapaana?! No tietenkin tuo, mutta ötökkävapaana... Täällä Kielissä on ollut koko kesän ihan uskomaton määrä leppäkerttuja! Joo, onhan ne ihan kivoja, kun niitä näkyy aina yksi kerrallaan, mutta kiva kun jopa keskustassa niitä vilisee kaduilla! Ja tuolla rannalla niitä oli oikeasti niin paljon, että niitä ratisi kenkien alla... Hyi helvetti se oli kyllä kauhea kokemus! Tälläisiin kekoihin niitä oli sitten vielä kerääntynyt erikseen!

Ja sitten niihin bunkkereihin! Kuten sanottu, niitä ei oikein näe, ellei tiedä, mitä on etsimässä ja mistä. Yhteen bunkkeripaikkaan raivasin tieni hirveän nokkospöheköin läpi, ja lopulta en silti nähnyt paljon mitään... Ei muuten mikään fiksuin idea kulkea nokkosten läpi ohuissa housuissa! No oli ne sentään pitkät, mutta silti... Siinä metikössä oli sitten sellainen kohouma, sanoisinko että sellaisen puolitoista metriä korkea, ja halkaisijaltaan kymmenen metriä. Ja bunkkeriksi sen pystyin tunnistamaan vain sen perusteella, että löysin yhden kulman. Muuta ei ollut näkyvissä.

Toinen bunkkeri oli sitten vähän helpomman reitin takana, polku johti suoraan isommalta metsäkävelytieltä. Siitäkään ei tosin paljoa ollut maan päällä näkyvissä!

Ja sitten vähän matkan päässä oli maassa rööri. Se tuli ihan keskeltä ei-mitään, eikä mulla ole kyllä sinisen harmainta aavistusta, mikä sen funktio oikein on! Voisiko olla joku ilmastointirööri?

Heti siinä bunkkerimuurin vierässä on joku täysin mystinen lätäkkö. Halkaisijaltaan ehkä about 15 metriä (??), syvyydestä ei mitään käsitystä, sillä se on aina sellaisen vihreän liejuveden peitossa. Mutta siis se on kauttaaltaan sementoitu. Kai silläkin joku suurempi tarkoitus on?

Yks päivä olin taas Citti Parkissa, ja sinne oli tullut ne perinteiset hiekkaveistokset. Ei ihan hiekkakakkutasoa...

Tässä vielä kuva tältä kotikadulta. Tälläisissä maisemissa sitä on siis tullut asuttua.

Ei voi olla ihan todellista, tänään on jo maanantai-ilta, ja torstaina iltapäivällä oon jo kotona Tampereella! Hiukka mennyt nopeesti tässä viimeiset viikot! Kun jotenki musta tuntu, että heinäkuun puolivälissä aikaa olisi ollut aivan tolkuttoman paljon. Ja nyt on enää kaksi työpäivää jäljellä...

Kirurgisella olin viimeistä kertaa perjantaina. Ja vaikka en olisi uskonut, niin oli se jotenkin aika haikeeta sieltä lähteä... Sain M:ltä läksiäislahjankin. Nyt tämän viikon (eli siis keskiviikkoon asti) saan vihdosta viimein olla töissä HNO:lla!!

Eilen täytyi suorittaa jo koepakkaus, että tiedän, miten saan kaikki tavarat mahtumaan. Jaa mitkä tavarat?! No nämä...

Siinä siis (lähes!) kaikki, mitä mulla täällä on kamaa. Musta inttikassi tulee oleen ihan ääriään myöten täynnä, käsimatkatavaroista puuttuu vielä mm. läppäri, ja tuo kohtuullisen kokoinen pahvilaatikko lähtee edeltä kohti Suomea. Postia ei tueta, koska posti on kallis, joten kiitos ja ylistys olkoon kuriirifirma Hermeksen! 25 kiloa tavaraa, lootaan joka on kooltaan 55*45*25 senttiä, vajaalla kahdella kympillä kotiovelle Joensuuhun! Tänään pakkasin oikean pahvilaatikon, ja tuli muuten ihan täyteen!! Painoa ei tosin ole kuin vaivaiset 20 kiloa...

Mutta oikeesti, se että SaksaTJ on kolme, tarkoittaa, että Joensuuhun on aikaa neljä päivää! Hip hei, täällä lasketaan kohta tunteja!!

Viime viikko oli pelkkää helvettiä kirurgisella. Aloin huomata, että ei se työ edelleenkään ole mitenkään erityisen rasittavaa/ärsyttävää/vittumaista, vaan ne työkaverit! Kyllä se vielä menee, jos niiden kanssa joutuu tekemään töitä aina yksi viikonloppu kerrallaan, ja sitten pääsis taas palaamaan HNO:lle, normaalien ihmisten pariin, mutta joka päivä on liikaa! Siinä missä esim. M vaikutti ennen ihan vaan harmittomalta, niin nyt siitä on tullut ihan inhokki numero yksi! Musta tuntuu oikeasti, että mun täytyis purra kieli aina välillä poikki, etten sano pahasti...

Luojan kiitos kahden kirurgisella vietetyn viikon välissä oli sentään vapaa viikonloppu! Mutta toisella viikolla alkoi hermot riekaloitua jo tiistaina... Mä olin niin kurkkuani myöten täynnä koko paskaa! Ja keskiviikkona oli sitten tapahtunut "pienimuotoinen" formaliinionnettomuus! Oli sitten joku onnellinen valopää saanut kaadettua formaliinia pari litraa lattialle! Sitä siis käytetään preparaattien säilömiseen, eli sitä pitäisi ainoastaan saada valutettua hanasta kippoon. No loppupeleissä palokunta joutu tuleen puhdistaan sen huoneen, ja se huone oli sitten maanantaihin asti suljettuna.

Torstaiaamuna vitutus vaan ylty, ja heti ensimmäinen ajatus aamulla oli, että oispa mulla kuumetta, niin voisin jäädä kotiin! Vanhemmille kun vikisin, niin molemmat ehdotti, että jäisin kotiin pariksi päiväksi, ennen kuin tuun oikeesti kipeäksi. Ja kuulemma tuttu lääkäri ei kysele mitään, korkeintaan, että kauanko haluan levätä.

Hyvillä mielin soitin pomolle ja valittelin hirveän kamalaa päänsärkyä, suorastaan jopa migreenikohtausta! Pomo oli hirveän huolissaan, koska olihan tuota kymmenprosenttista formaliinia tosiaan ollut hengitysilmassa ihan kunnollinen määrä... Illalla sitten isä lähti mukaan lääkärille, olihan se tosiaan perheen tuttu. MUTTA se hiton lekuri ei ollutkaan paikalla, vaan sillä oli kesäloma!!! Siinä vaiheessa koko homma alko mun mielestä tuntua hyyyyyvin huonolta idealta... No eipä siinä muu auttanut, kuin mennä sitten toisen lääkärin puheille. Ja voi luoja sitä hävetyksen ja lusmuilun tunnetta, kun yritin sille selittää kovaa päänsärkyä... Ja kaikkiin niihin tarkentaviin kysymyksiin piti sitten vaan kertoa, että "no oikeestaan se nyt siis on ihan normaalia päänsärkyä, ei mitään vakavampaa..." Enpä oo ennen lintsannut mistään, en edes koulusta oikeasti (joojoo, yks liikuntailtapäivä, mutta muuten!), enkä ikinä intissä! Ja täytyy kyllä sanoa, että ihan hevillä en toista kertaa turhaan saikkua haekaan! Mä en voi käsittää niitä ihmisiä, jotka pystyy ihan tosta noin vaan hakeen saikkua ilman syytä, sillä mulle tuli ainakin niin kammottava lusmuolo, etten sellasta ihan äkkiä halua kokeakaan!

Mutta torstai ja perjantai meni aivan täydellisesti! Nautin levosta, leivoin, luin, otin aurinkoa - ja sain perjantaina mahtavat palovammat! Kyllä itketti olla illalla lämpimässä suihkussa, sen verran sattu! Mutta olin siis auringossa lukemassa sellaista vampyyrikirjaa, jota en ollut ikinä ennen lukenut, ja uppouduin siihen ihan täysin. Ja muutaman tunnin päästä sitten havahduin ekan kerran...

Viikonlopun olin kuitenkin sitten töissä "ihan normaalisti". Kun tulin lauantai-iltana kotiin, niin isä makaa lähes puolikuoliaana taudin kourissa. Jaa minkä taudin?! No oireina oli

• äkillinen, kohtalaisen korkea kuume
• kurkkukipu
• nivelkipu
• päänsärky
• ja kaupan päälle täysin lamaantunut olotila.

Että näin... Sunnuntaina olo vain paheni, ja vasta maanantaina lähti sitten lääkärille.

Lääkäri (se sama, jolla oltiin silloin torstaina, ja jolla oli kuulemma ollut sikainfluenssapotilaita vastaanotolla...) teki isälle sitten sellaisen "pikasikainfluenssatestin". Käytännössä tuolla testillä ei ole mitään merkitystä, koska se antaa vain 50% todennäköisyydellä oikean vastauksen...

No aamulla soitti äiti töihin, ja kertoi ettei ole tulossa. Sitten seurasi taas muun soitto pomolle. "Mitenkäs, kun täällä kotona on yksi mahdollinen sikainfluenssa potilas, meenkö mä normaalisti töihin leikkausosastolle, jossa muutenkin sairaita ihmisiä, vai mites tehdään?" Ei ollut näköjään firmalla toimintasuunnitelmaa vastaavan varalle, sillä pomo oli saada paniikkikohtauksen jo tästä ilmoituksesta. Kiireellä vain sanoi, että "täytyy ottaa selvää, soitan takaisin!" ja melkein iski luurin korvaan. Puolitoista tuntia (!!!) kului, ennen kuin puhelin sitten soi. Kuulemma olisi syytä jäädä kotiin odottamaan testituloksia. Ja jos tulos olisi positiivinen, niin sitten pitäisi mennä itsekin testiin. No joopa joo, testin varmuus on mitä on, ja ite oon ihan terve täällä...

Illalla sitten soitti lääkäri, ja kertoi testitulokset. 50% todennäköisyydellä isällä ei ole sikainfluenssaa, vain joku muu äkillisesti alkanut, samoilla oireilla oleva tauti. No, isä on nyt onneksi pysynyt lähes täysin eristäytyneenä yhteen huoneeseen, ja sieltä ulkoilee muussa talossa mahdollisimman vähän. Ja mä oon vannottanut sitä pitämään kunnollisen välimatkan ihan koko ajan! Ei kiitos tautiviruksia tähän suuntaan!

Tänään on saksapäiviä jäljellä enää 18, sitten kutsuu koti! On kyllä ollut oikeasti kivaa olla täällä kesä, eikä työkään nyt niin vastenmielistä ole (perjantaina tuli palkka, joka oli iso, ja siitäkin puuttuu vielä lisät!), mutta jotenkin nyt on iskenyt ihan totaalinen väsymys. Ei nyt koti-ikävä niinkään, mutta mä en vaan jaksais enää ajatella saksaks. Ja mikä siellä kotona odottaa: se oma rauha!

***

Bussimatkoilla on hauska tarkkailla erilaisia ihmisiä, ja tehdä niistä huomioita. Nyt olen kaksi viikkoa kulkenut joka ilta kahdeksan bussilla, ja jo kolme kertaa olen nähnyt bussissa saman miehen. Sellainen vähän ressukan näköinen se on, kulkee kauhtuneissa housuissa, sinisessä kevyttoppatakissa, joka näkit parhaimmat päivänsä varmasti joskus 90-luvun puolivälissä, ja ylipitkä tukkakin on takaa jo vähän harventunut. Aina se nousee kyytiin Andreas-Gaykilta, ja aina sillä on ihan hervottoman kokoinen ruusukimppu mukana. Aina samanlainen: paljon tummanpunaisia, ja keskellä muutamia valkoisia ruusuja. Ensimmäisen kerran kun näin sen maanantai-iltana, tuli mieleen, että jos palaa kotiin vasta nyt, ei taida kukkapuska pelastaa tilannetta! No, ei kai se ihan kotiin ollut menossa, näin, kun kerta jäi ennen mua pois... Pysäkiltä se menee aina suoraan sellaiselta strippiklubilta näyttävään "Dance & Joy" -nimiseen räkälään. No, eipä taida sielläkään ruusut riittää...

***

HNO:lla kaikki on jo oppinut, että mä oon "se suomalainen". Kirurgisella taas kun on niin paljon porukkaa, niin siellä ei pahemmin edes naamalta opi tuntemaan ihmisiä. No, siellä kun oon työkavereitten kanssa millon mitäkin (niillä harvoilla ja lyhyillä!) tauoilla puhunut, niin jo muutamaan kertaan on joku keskeyttänyt, ja kysynyt, että "mistä toi iiiihana aksentti on oikein peräisin?" Ja sitten jos oon sanonut, että arvaapa mistä maasta, niin joka ikinen kerta sanotaan Ruotsi?! Ja tätä mä en nyt ihan suoriltaan ymmärrä! Ruotsi ja suomihan on puhenuotiltaan aivan erilaisia, enkä mä kyllä ihan oikeasti omasta mielestäni mitenkään "laulavasti" puhu... Vai johtuuko se sitten siitä, että en näytä turkkilaiselta, eikä aksentti kuulosta venäläiseltä, eli Ruotsi on ensimmäinen maa, mikä näille tulee mieleen? Tiedä häntä...

***

Alennusmyyntien aikaa pitäisi ihan ehdottomasti rajata rajulla kädellä! No nyt täällä alkaa jo alennusmyynnit olla ohi (vain jotta kauppoihin saadaan kaikkia ihania syysjuttuja!!!), mutta muutenpa ne onkin kestänyt jo kesäkuusta. Ja täytyy tunnustaa, että rahaa on palanut ihan mielettömästi, kun oon aina lohduttautunut ajatuksella, että a) tilipäivä tulee kuitenkin kohta, ja oon niin paljon tehnyt töitä, että sitä rahaa kanssa tulee, sekä b) kotona sitä saa sitten köyhäillä ihan kunnolla perus opiskelijabudjetilla, niin nyt ei jaksa laskea joka ikistä senttiä. Nyt mä oon sitten oikeesti herännyt siihen ajatukseen, että kaikki kamat mun on sitten saatava kotiin! Ja mitenkäs se menikään lentokoneessa painorajojen kanssa... Vaikka mulla onkin vain mun (kohtalaisen) pieni inttikassi mukana, niin kyllä sinnekin ihan ongelmitta se 20 kiloa menee. Käsimatkatavaroina on läppäri ja armoton kasa kirjoja!

Mä oon hankkinu täältä tosiaan niitä vampyyrikirjoja, jotka onneksi on pieniä ja kevyitä, mutta sitten esimerkiksi sain synttärilahjaksi Grimmin satukirjan, joka taas on ISO ja PAINAVA. Ja sitten mulla on täällä matkassa luonnollisesti myös omia kirjoja: ruotsin kirjoja, saksan pieni kielioppi ja fonetiikan kirja...

Ja sitten on luonnollisesti se ihan mieletön kasa vaatteita, mitä oon täältä ostanut! Plus tähän lisättynä ne kaikki, mitä kotoota otin mukaan, kun jo silloin piti miettiä, että mitä kaikkea sitä voikaan tarvita, kun on Saksassa kolme ja puoli kuukautta!

Se on siis ihan varmaa, että mun täytyy lähettää paketissa tavaraa kotiin... Nyt onkin sitten kyse enää siitä, kuinka iso sen paketin pitää olla! DHL:n kautta kun lähettää, voi valita esim. viiden tai kymmenen kilon paketin...

***

Oon ottanut taas jonkin verran valokuvia täällä, täytyy laittaa niitä näkyville ihan hetimiten! EHKÄ oon jopa niin ahkera, että askartelisin niitten kanssa tänään illalla...

Vanhemmat lähti poikien kanssa viime lauantaina viikoksi lomalle. Tämä tarkoitti siis aivan ääretöntä rauhaa täällä kotona! Taas tuli mieleen, mikä ihana rauha kotona oikein odottaa.

Töitä oon tehnyt koko viikon kirurgisella klo. 12-20... Kaikkein ankein vuoro ikinä, sillä ensinnäkin töihin pitää lähteä jo heti yhdentoista jälkeen, ja takasin oon vasta puoli yhdeksän jälkeen, ja koko päivä töissä on ihan oikeaa puurtamista! Hyvä että juomassa ehtii käydä välillä...

Nyt on sitten jo melkein takana ihana viikonloppu, kun ei tarvinnut tehdä yhtään mitään! Perhe palasi matkalta kyllä jo perjantai-iltana, eli niiin rauhallinen ei viikonloppu kuitenkaan ollut... Mutta mikä ihana tunne se olikaan, kun lauantaina sai nukkua pitkään, ulkona paistoi pitkästä aikaa aurinko, ja oli tosi lämmintä! Ja se tieto siitä, että ei tarvi tehdä töitä... Tänään herätys oli kyllä jo kahdeksalta, kun lähdin keskustaan kirpputorille. Ja mahtavia löytöjäkin tein! Ostin yhteensä neljä Pikku vampyyri -kirjaa, ja yhteensä ne maksoi vain 12 euroa! Ja aiemmin olin jo ostanut kaksi kirjaa, eli kirjakokoelma alkaa muodostua hitaasti, mutta varmasti!

Mutta tosiaan, jos nyt ei olis ollut täysin vapaata viikonloppua, olis kyllä oikeesti tapahtunu joku henkinen romahdus... Koko heinäkuun aikana mulla oli yhteensä kaksi vapaapäivää, nekin erillään. Saksan puhuminen alkaa välillä väsyttää, kun töissä se vastaanottava osapuoli ei aina tunnu tajuavan, mitä mä puhun. Ja ihan oikeasti, aina ei ole kyllä mun kielitaidosta kiinni, vaan sen toisen kielitaidottomuudesta!!

Vielä pitäisi pari viikkoa jaksaa tehdä töitä... Ens viikko menee vielä kirurgisella, viikonloppu kanssa, mutta sitten pääsen palaamaan "kotiin" HNO:lle!