Lenni on ehdottomasti ruokavammasten ykkönen! Mitään muuta ei herra varmaan pystyis syömään kuin makaroonia, ja toisinaan, kun tähdet ovat suotuisassa asennossa, myös jotain muuta. Tänään tein ruuaksi jauhelihakastiketta (ilman sipulia, mutta tomaattista, sillä peruskastike kuulemma näyttää oudolle...) lisäksi sitten sitä pahuksen makaroonia.

Ruokaa laittaessa tuli ihan hirveä ikävä kunnon kotiruokaa! Jauhelihakastiketta tehdessä tuli kamala tarve saada äitin tekemää kastiketta (paljolla sipulilla, kermalla ja kunnolla maustettuna!) perunoiden kanssa! Täällä joku perunoiden keitto on ihan tuhoon tuomittu ajatus, en aio edes kokeilla... Mutta ajatuskin kunnon kastikkeesta!

Ja perunoista tuli totta kai heti mieleen uudet perunat! Mökillä just nostetut perunat, voin ja sillin kanssa. Voi namskis, voiko parempaa olla?

Mutta koska isä on allerginen, ei voi ajatellakaan, että kotona olisi kalaa, kalapuikot on ainoa mikä menee alas, sekin vain silloin, kun isä on pitkään töissä, että talo ehtii tuulettua. Voi siis vain haaveilla kunnon uunilohesta. Ja taas äitin tekemänä: uuniin kalan lisäksi paljon sipulia, kermaa ja suolaa!

En ois voinut tätä vuosi sitten uskoa, mutta jopa hernekeittoa tekisi mieli! Voi kyllä johtua ihan siitäkin, että kun sitä ensin syö vuoden säännöllisesti kerta viikkoon, ja sitten on taas vuoden täysin ilman... Mutta hernaria ja pannaria, toimis hyvin!

Ja kunnon leivästä ei edes tarvinne puhua... Kuun vaihteessa toin Suomesta pari pakettia jälkiuunileipää, lähinnä muille maisteltavaksi ja itselle syömiseksi. Lukas testas pienen palan, ja totes, että maku on kyllä ihan ok, mutta leipä tosi kovaa! No kai nyt, jos on sämpylöihin tottunut... Isä taas kun söi ensimmäisen palan, naureskeli, että tää on varmaan sitä ruokaa, jota syödään, kun ollaan susia ja karhuja metsästämässä 30 asteen pakkasessa...

No, jos ei kunnon ruokaa saa, niin ainakin voi itse leipoa ihan mitä vaan tulee mieleen, kenelläkään ei ole mitään sitä vastaan! Vakioherkku onkin korvapuustit, joita varten toin taas Suomesta kymmenen pakettia kaardemummaa, sillä täkäläinen on aivan jauhoksi jauhettua. Korvapuustit katoaa aina melkoista vauhtia, eli aina voin hyvällä omalla tunnolla aloittaa leipomisen!