Viime kesän ykkösärsytys mulle oli poikien äärimmäinen ruokanirsoilu: lähinnä Lenni ei olis syöny mitään muuta kuin makaroonia ja suklaavanukasta. Ja jos ruuassa oli sipulia tai vihanneksia, se oli syömäkelvotonta...

Nyt oon sitten huomannu, että loppupeleissä Lenni on ihan yhtä nirso kuin ennenkin, mutta lisäksi Lukasista on tullut melkein yhtä paha! En sitten tiedä, onko kyseessä joku esiteini-ikä vai mikä, kun muutenkin pitää pelleillä joka paikassa. Tähän asti ei nimittäin yksikään ruokailu ole mennyt siististi ja ongelmitta. Eilenkin kun tein lättyjä (on kuulemma ihan normaalia saksalaista ruoka-ruokaa, ei niinkään jälkiruokaa, niinkuin mä oon tottunu...), niin ei herralle kelvannu: piti saada itse sotkea munakasta, jonka seurauksena oli keittiö ihan sotkussa. Vanhempien kanssa voi sitten ruveta muuten vaan ärsyttämään ja pelleilemään.

Eilen illalla olin äidin kanssa kaupassa, ja taas en voinu muuta kuin ihmetellä näitä "perus"elintarvikkeita... Kun lähdetään siitä, että mun mielestä valmiiksi siipaloitu juustokin on naurettavaa, niin entäs sitten sen seitsemät eri valmisperunavalmisteet, joka purkissa tai pakkasessa, lisää-vain-vesi-leivonnaiset ja tuhannet eri välipalat.  Totta kai näitä kaikkia on Suomessakin, mutta kun täällä ne on ihan niin arkista kuin vain voi olla. Täällä en ole nähnyt äidin ikinä leipovan itse, sen sijaan on kyllä tehty jonkin verran noita valmiita juttuja. Pakkaseen piti ostaa kolmea erilaista perunajuttua, ja kuulemma perunamuusia ei saa tehdä oikeista perunoista, kun se maistuu sillon pahalle... Mä taidan olla jo valmiiks jotenkin vanhanaikanen?!?

Ja mitä nirsoiluun tulee, niin sitä mä en voi sietää! Mun mielestä periaate on se, että ruoka kyllä kelpaa, jos on tarpeeks nälkä. Sitä ruokaa syödään, mitä tarjotaan, ja sillä hyvä. Kyllä mustakin on ihan ihminen tullu, kun oon ruoka-aikaan istunut pöydän ääressä! Totta ihmeessä on ruokia, joista ei voi tykätä, mutta ei voi olla niin, että syö vain yhtä ruokaa! Ja ei todellakaan voi olla niin, että jos nyt ei satu huvittamaan syödä, niin minuutin päästä ollaan pupeltamassa herkkuja!

Kaiken huipentuma on se, että Lukasilla on näköjään nyt joku kausi, että aamulla ei tee mieli syödä. Normaalisti oon aamulla tarjonnu aina leipää ja jugurttia, kouluun pojat saa leipää mukaan. Mutta nyt sitten kun ei herralle ole aamulla maistunut, niin äidin mielestä on tärkeintä, että syö edes jotain: tämän takia ostettiin sitten eilen sellaisia erikoisia Kinder-suklaapatukoita, "että Lukas ei lähde kouluun ihan tyhjällä mahalla!" Siis MITÄ?!?!!! Mä en vaan käsitä...

Jos mulla joskus ois lapsia, mitä ei kyllä tule ikinä tapahtumaan, niin tollasta pelleilyä mä en kyllä sulattais. Miten lapset saisi sanella sen, mitä syödään milloinkin? Enpä ole yhdestäkään pennusta kuullut, joka olisi täyden ruokapöydän ääressä nälkään kuollut...