Ukrainalaisen E:n avioliitto on kriisissä, ja mä tiedän siitä joka ikisen yksityiskohdan. Kaksi viikkoa tein HNO:lla töitä yhdessä E:n kanssa, ja sain leikkiä keittiöpsykologia. Ihan käsittämätöntä, miten avoimesti sitä jotkut avautuu, ihan melkein tuntemattomalle!

Kysehän on siitä, että E:n mies on puoliksi saksalainen (ja puoliksi ukrainalainen siis), työtön ja jotenkin vielä raihnainen, että valittelee kipujaan koko aika. Ja miehen äiti asuu samassa talossa, koska äiti on ihan vanhuuden höppönä, eikä mitenkäään selviäisi yksin. Nyt miehellä on sitten joku tsättituttu, jolle on kuulemma puhelimessa (kotona siis!!) vannonut rakkautta... Ja nyt E pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa, ja lähtee kotiin Ukrainaan.

On tuntunut tauot välillä pitkiltä, kun on oikeasti saanut kuunnella päivitystä tilanteeseen... Mutta yhtä kaikki, ollaan samaa mieltä siitä, että se mies on sika ja täys mulkvisti!

Viime viikonlopun tein töitä liettualaisen D:n kanssa. Lauantai meni ihan työn touhussa, mutta sunnuntaina oli tylsyyden multihuipentuma! Silloin oli sitten aikaa jutella kaikenlaista, ja vaikka aiemmin jo HNO:lla ollaan tehty samaan aikaan töitä, niin eipä olla sen kummemmin juteltu. Nyt sitten jouduinkin siihen perinteiseen tenttaukseen, eli mitä teen, missä, miksi ja miten.

Kun tuli vuoro selvittää perhesuhteita, ja kerroin, että vanhemmat on eronnut, tuli aika yksiselitteinen kommentti: "Joo, no sellasia ne isät on." Kuulemma D:n isä oli ollut ihan täyspaska, mutta "se kuoli vuosi sitten, niin ei saa puhua pahaa." Ja D:kin on juuri eronnut miehestään, syksyllä astuu avioero voimaan.

Siitä turkkilaisen M:n miehestä kerroinkin jo aiemmin, miten se ei halua, että M oppisi hyvin saksaa, pukeutuisi nätisti jne. Eli ihan huono mies sekin!

Nyt tän ja ens viikon joudun oleen töissä kirurgisella. Ihastuttavat kaheksan tuntia päivässä, ja se kaikkein nautittavin vuoro, klo 12-20! Ja ihan oikeasti sen koko päivän saa juosta paikasta toiseen! Hyvä että välillä ehtii käydä juomassa, pari sellaista taukoa tosin aina pidetään, että ehtii vähän syödäkin. Mutta siis yhtä kaikki, työtä saa puskea niska limassa, ja vielä vähän enemmänkin.

Kirurgisen leikkausosasto on melkoisen iso, ja melkein taukoamatta saa olla siivoamassa saleja, toisin kuin esim. HNO:lla on aina muutama vaihto salia kohti per päivä, ja puolen päivän jälkeen alkaa tulla jo loppusiivouksia. Eli saleja saa tehdä oikeasti ihan veren maku suussa! Pukuhuoneita joudutaan käydä siistimässä muutamia kertoja aina päivän mittaa, koska luonnollisesti porukkaakin pyörii siellä enemmän.

 Tänään, kun alkuillasta sitten mentiin pukuhuoneita siivoamaan (käsittää siis tuolla pyykkisäkkien vaihtamisen ja kenkien pesun pesukoneessa), oltiin kaikki jo valmiiksi tosi väsyneitä. Sitten astuttiin sisään miesten pukuhuoneeseen, ja mitä siellä meitä odottikaan: Kenkiä varten olisi kaksi isoa kärryä, että ne saa sitten suoraan kärrättyä pesukoneen luokse, ja pyykkisäkkejäkin on kolme, tuolla leikkausosastolla kun pitää kulkea aina ne vihreät housut ja paita päällä, jotka pitää olla aina puhtaita, eli vaatteet pitää vaihtaa aina, kun osastolta poistuu. Mutta siis, oven avattaessa meitä odotti ihan hävityksen temppeli!! Toinen kenkäkärry oli täysin tyhjillään, mutta kenkiä oli pitkin lattioita! Kiva sitten niitä verisiä kenkiä keräillä, ja pari etsiä siinä samalla. Vaatteita oli ihan pitkin poikin, olipa joku järjen jättiläinen onnistunut laittamaan ne vaatteensa roskasäkkiin, joka on sis muovinen, kun vaatesäkin on kankaisia... Se näky näin kerrottuna ei tunnu yhtään pahalta, mutta jotenkin siinä tilanteessa oli ihan sanaton. Että joku ihan oikeasti tekee tuollaista ihan tarkotuksella!!! Just sillä mielellä, että "no enhän mä täällä mitään ite joudu tekee, onhan täällä siivoojia, joilla saa kanssa olla jotain tekemistä!" Seuraavaks ne vitun apinat varmaan kusee pitkin nurkkia, kun vessaan on niin pitkä matka!!!

Mä en vaan kykene käsittään, miten aikuiset ihmiset kykenee osottaan tollasta piittaamattomuutta ja itsekyyttä. Ja ihan tieten tahtoen. Ihan oikeesti, voi elämä...