Viime maanantaina olin työhaastattelussa. Alkuun totta kai jännitti, jo ihan senkin takia, että olinhan puhelimessa ihan varmasti ymmärtänyt oikein paikan, enkä olisi yksin jossain aivan oudossa paikassa.

Onneksi isällä oli vapaapäivä, joten sain kyydin sairaalalle, enkä joutunut eksymään oikeaa paikkaa etsiessä. Eli löysin perille, olin paikalla hyvissä ajoin ja onnistuin jopa tiskillä sönköttämään jotain, että oikea ihminen tuli mut sitten aulasta noutamaan.

Itse haastattelu alkoi varsin lupaavasti. Ensimmäinen kysymys oli, että "Te siis haluatte tehdä töitä? Hyvä, sillä me etsitään työntekijöitä!" Sitten sain kuulla kaikkea työajoista, palkanmaksusta ja erinäisistä lappusista, joita vielä pitäisi tuoda, muun muassa rikosrekisteriote.

Ihan varma tuo työ ei tosin vielä ole, sillä perus saksalaiseen tapaan täytyy ensin sen seitsemän ihmisen lyödä vielä leima paperiin, että ylipäätänsä tarvitaan työntekijää, ja että juuri minä olen hyvä siihen. No, ens viikolla odottelen sitten soittoa, ja toivottavasti työt alkaisi sitten kuun puolivälissä.