Musta tuli perjantaina virallisesti kieliläinen, kun kävin ilmoittautumassa johonkin paikalliseen toimistoon/virastoon, jonka varsinainen tarkoitus jäi kyllä mulle kohtuullisen epäselväksi...

Sehän on selvää, että Euroopan unioniin kuuluvan maan kansalaisella on vapaa liikkumisoikeus, mutta yli kolmen kuukauden oleskelua varten (ainakin täällä...) täytyy ilmoittautua paikalliselle viranomaiselle. Tätä nyt ei kukaan valvo millään tavalla, mutta omalla kohdalle se oli aivan välttämätöntä, että saan verokortin.

Isä ehdotti, että mentäisiin raatihuoneen sijasta jonnekin "sivukonttoriin", jotta ei tarvitsisi jonottaa niin pitkään. Toimistolle tultaessa siellä olikin vain muutamia ennen meitä. Homma toimi "kuin vanhaan hyvään aikaan", jokainen huolehti omasta vuorostaan, ja kun tuli vapaata, niin virkailija kävi sitten huutamassa ovelta seuraavaa. Yhdessä isossa avoimessa huoneessa oli sitten kaksi pöytää, joten varsinaista yksityisyyttä tuolla ei kyllä ollut. No, ehkä siellä ei sitten niin kauhean yksityisiä asioita hoidetakaan...

Virkailija otti ensin passista kaikki mahdolliset tiedot, ja tämän jälkeen vielä kyseli kaiken mahdollisen. Tämän seurauksena sain sitten allekirjoittaa papereita ties kuinka monta, ja jokaiseen tuli vähintäänkin viisi eri leimaa... Saksalaisten leimausinnolla ei näköjään ole mitään rajaa, ja epäilinkin isällä, että täällä on useampi erilainen leima kuin mitä on asukkaita...

Tämän jälkeen kun homma oli melkein valmis, tuli vielä viimeiseksi, että täytyy antaa passikuva, että saadaan kuva johonkin hiton "eu-kamsalaisten rekisteriin, jotta tiedetään kuka on missäkin"?!?!!! No ei siinä sitten mitään, ei muuta kuin etsimään jotain paikkaa, missä saisi otettua sen hiton valokuvan... Lähin valokuvaamo löytyi sitten seuraavasta kylästä, jonka jälkeen sitten ajeltiin takaisin passikuvien (jotka näyttää pikemminkin joiltain vankien tunnistuskuvalta...) kanssa toimistoon. Tällä kertaa pääsin sitten jonottamatta allekirjoittamaan ja leimauttamaan vielä viimeiset paperit.

Lopuksi sain vielä tervetuloa Kieliin -kansion, jossa oli kaupungin karttaa ja esitettä, lisäksi vaikka mitä lippulappusta ja alennuskuponkia, sekä matkailulehti, jossa kerrotaan Kieler Wochesta. Näin uutena asukkaana saan mm. kahdeksi viikoksi paikallisen lehden ilmaiseksi, saan alennusta museoista ja saan käyttää kuukauden ilmaiseksi paikallista kirjastoa. Mä olin ihan järkyttynyt, kun kuulin, että täällä joutuu oikeasti maksaan siitä, että saa käyttää kirjastoa! Ihan käsittämätöntä...

Mitenkään suurta iloa tai riemua en tästä ilmoittautumisesta saanut, pikemminkin rupes vituttaan ensinnäkin se valokuvien metsästys, ja toisekseen se papereiden leimaus! Tässä maassa on varmaan enemmän suojatyöpaikkoja kuin missään, kun jokaikinen lappunen pitää leimata seitsemään kertaan, että sen pystyy edes lukemaan...