Joo joo, olen ollut laiskiainen, enkä vaan ole jaksanut päivitellä blogia. Mutta ei se mitään, enpä ole jaksanut vastailla sähköposteihinkaan, joten ehkä ne kauan kaivatut kuvat nyt ei olekaan sitten ihan yksin... Mutta pidemmittä puheitta, tässähän näitä!

Oltiin isän kanssa yksi ilta viemässä Lynniä ulos, ja ajettiin rannalle. Sillä mikä voisikaan olla kivempaa, kuin kävellä rannalla, ja antaa koiran juosta vapaana?! No tietenkin tuo, mutta ötökkävapaana... Täällä Kielissä on ollut koko kesän ihan uskomaton määrä leppäkerttuja! Joo, onhan ne ihan kivoja, kun niitä näkyy aina yksi kerrallaan, mutta kiva kun jopa keskustassa niitä vilisee kaduilla! Ja tuolla rannalla niitä oli oikeasti niin paljon, että niitä ratisi kenkien alla... Hyi helvetti se oli kyllä kauhea kokemus! Tälläisiin kekoihin niitä oli sitten vielä kerääntynyt erikseen!

Ja sitten niihin bunkkereihin! Kuten sanottu, niitä ei oikein näe, ellei tiedä, mitä on etsimässä ja mistä. Yhteen bunkkeripaikkaan raivasin tieni hirveän nokkospöheköin läpi, ja lopulta en silti nähnyt paljon mitään... Ei muuten mikään fiksuin idea kulkea nokkosten läpi ohuissa housuissa! No oli ne sentään pitkät, mutta silti... Siinä metikössä oli sitten sellainen kohouma, sanoisinko että sellaisen puolitoista metriä korkea, ja halkaisijaltaan kymmenen metriä. Ja bunkkeriksi sen pystyin tunnistamaan vain sen perusteella, että löysin yhden kulman. Muuta ei ollut näkyvissä.

Toinen bunkkeri oli sitten vähän helpomman reitin takana, polku johti suoraan isommalta metsäkävelytieltä. Siitäkään ei tosin paljoa ollut maan päällä näkyvissä!

Ja sitten vähän matkan päässä oli maassa rööri. Se tuli ihan keskeltä ei-mitään, eikä mulla ole kyllä sinisen harmainta aavistusta, mikä sen funktio oikein on! Voisiko olla joku ilmastointirööri?

Heti siinä bunkkerimuurin vierässä on joku täysin mystinen lätäkkö. Halkaisijaltaan ehkä about 15 metriä (??), syvyydestä ei mitään käsitystä, sillä se on aina sellaisen vihreän liejuveden peitossa. Mutta siis se on kauttaaltaan sementoitu. Kai silläkin joku suurempi tarkoitus on?

Yks päivä olin taas Citti Parkissa, ja sinne oli tullut ne perinteiset hiekkaveistokset. Ei ihan hiekkakakkutasoa...

Tässä vielä kuva tältä kotikadulta. Tälläisissä maisemissa sitä on siis tullut asuttua.