Lukasilla oli jo maanantaina maha kipeä, ja eilen ei sitten sen takia lähtenyt kouluun. Lennikin oli jo illalla valittanut, miten korvaan sattuu, mutta lähti kuitenkin aamulla kouluun. Pipo tosin tiukasti päässä.

Enpä ehtinyt aamulla muuta kuin vähän järjestää paikkoja ja siivota keittiötä, kun jo puhelin soi: Lennin opettaja soittaa, kuinka lapsiraukka on niin hirveän kipeä, ja on valittanut koko ensimmäisen tunnin korvakipua! Ja on suorastaan käsittämätöntä, miten se on sairaana tullut edes kouluun, ja huomennahan ei sitten varmasti tule kipeänä! Ja nyt olisi sitten ripirapi tultava hakemaan se koulusta!!

No eipä sitten muuta kuin tuota kuolevaa joutsenta koulusta hakemaan! Varmasti kovin raatomainen olotila, kun kerta normaalisti selviää tuon huiman vartin kävelymatkan iltapäivällä ihan yksinkin... No kovin kuolevahan se sitten sielä olikin. Hädin tuskin sai reppua selkään! Kotimatkallakin puhui, miten ei voi edes kuunnella, kun lukisin kirjaa, kun sattuu niin paljon. Ja kyllähän hänen nyt ehdottomasti pitäisi olla eri kerroksessa kuin Lukas, koska muuten tulee vaan melua!

No, kotonahan se nyt jaksoi olla kipeänä about 5 minuuttia... Sitten oli jo paaaaaljon parempi, ja oikein hyvin pystyi leikkimään Lukasin kanssa! Ja koko päivä sitten menikin riehuessa, huutaessa, tapellessa, ärsyttäessä jne. jne. Ne hiton pennut koetteli mun hermoja kyllä sitten  ihan täysillä! Säännöllisesti kävin heittään ne eri huoneisiin, mutta sehän auttoi aina noin minuutiksi... Sitten alkoi taas sellanen huuto, että mä oikeesti luulin, että mun aivot tekee itsemurhan. Välillä teki mieli heittää ne kakarat niska-perse-otteella pihalle, välillä taas teki mieli hakkaa omaa päätä seinään.

Jotenkin sitten siitäkin päivästä selvittiin, en kyllä tiedä miten!

 

Illalla lähdin sitten hieman haukkaamaan raitista ilmaa, ja lähdin kävellen Cittiin, isoon ostoskeskukseen. Kävelymatka oli sellainen vajaa puolituntia, kun ei mennyt mitenkään kieli vyön alla.

Koska matka oli noinkin pitkä, ja osaan mennä sinne vain autolla, tarvin totta kai muistin tueksi karttaa. En sentään superturistina roudannut mitään oikeaa karttaa, vaan piirsin paperilla täysin aukottoman karttaluonnoksen. (Ja siis tällä kertaa ihan oikeasti aukottoman!) Paha vaan, että kartan kaikki kävelytiet ei vastaa todellisuutta... Ensin olin menossa metsikön läpi kävelytietä pitkin, mutta siellähän oli loppumatkassa edelleen ne samat rakennustyömaanaidat, mitkä oli jo jouluna. Aito oli ihan koulun aidassa kiinni, joten luonnollisesti sitten ajattelin, että pihan läpi oikasemalla pääsen sille isommalle tielle, jonne halusin mennä. Muutamaakin sopivaa tietä/käytävää yritin siinä koulun pihassa mennä, että olisin päässyt sinne rakennuksen toisella puolella. Mutta e-hei, ei onnistunut! Ainoa vaihtoehto päästä läpi olisi ollut mennä koulun läpi, ulkokautta se ei onnistunut. No ei siinä sitten mitään, hetki pihalla harhailtua päätin sitten lähteä etsimään toista tietä. Vähän matkan päässä oli talon piha, joka oli visusti aidattu. Sen vieressä oli sitten pieni jalkapallokenttä, jonka poikki kulki ihan kunnon polku, juuri siihen suuntaan, missä se iso tie oli! No ei muuta kuin oikasemaan, ja vain huomatakseni, että se hiton kentura oli toiselta puolelta aidattu: aidalla, jonka päällä oli kunnon kerros piikkilankaa!!

Tässä vaiheessa rupes jo hieman ärsyttään, mutta matkahan jatku. Pääsin lopulta leikkikentän kautta (tosin kävelyteitä pitkin, sillä joka puolella oli sitä hiton aitaa) sille oikealle tielle. Siinä vaiheessa, kun matkaa oli jäljellä enää muutamia satoja metrejä, kaivoin taas esiin karttapiirroksen, että löytäisin oikeat kävelytiet. Lähdin sitten kartan mukaan menemään kävelytietä pitkin, ja taas huomasin, että puolivälissä tien katkaisi taas aita! Ja eikun takaisin....

Kävin vielä kerran hakemassa vauhtia yhden talon pihasta, sitten löysin sellaisen tien, mitä pitkin pääsi sinne Cittiin. Jotenkin oli aika uupunut olo, eikä ollenkaan sellaista suurta shoppailuintoa... Kovin kauaa en sitten jaksanut siellä ollakaan, kun lähdin taas taivaltamaan kotia kohti, tällä kertaa tosin eksymättä.