Tänään oli poikien serkun rippijuhlat. Aamu käynnisty totta kai varsin kaoottisesti, kun oli tavarat hukassa ja pojat kiukutteli kuten tavallista. Ite jäin poikien kanssa kirkon ajaksi kotiin, koska siitä ei olis kyllä tullut yhtään mitään, jos ne kaks ois kirkon penkille roudattu!

Juhlat alko melko pelottavasti: muutenkin oon sukujuhlissa kuin kala kuivalla maalla, niin vieraaseen, saksalaiseen sukuun hyppääminen ei kyllä ollut millään tapaa helppoa!! Alkuun tavotteena oli vaan seistä nurkassa huomaamattomasti ja näyttää nätiltä, niin ettei kukaan ois kiinnittäny huomioo. Olo oli jokseenkin täydellisen ulkopuolinen!

Onneks aika kului hyvin Lisan ja sen kaverin seurassa, ja sitten talon kissaa silitellessä. Ja kyllähän jotkut sukulaiset halus kauheesti keskustella Suomestakin. Ja sitten tuli totta kai se "perinteinen" keskustelu:

"Niin "isä" kertoi, että olet ollut armeijassa? Onkos se naisille pakollista? Minkä takia sinne menit?"

"No kun *blaablaablaa, ne samat jutut, mitä oon saanu selittää jo tsiljoonaan kertaa*"

"Ai, itsehän olen myös käynyt armeijan" (kyseessä siis sellainen vanha mies)

"Siis mitä, onko Fritz ollut armeijassa?! No enpä osaisi sitä kyllä kuvitella!!"

"Mitenkäs, onko Suomella sitten jotain todennaköistä uhkaa tiedossa?"

Tässä kohtaa totesin, että kun keskustelukumppaneina on vanhoja ihmisiä, joista kaksi naista, niin ehkä mä haluan sittenkin pitää keskustelun ihan vaan pintapuolisena. Kukaan ei ois kuitenkaan ymmärtäny vitsiä Islannin uhkaavuudesta...

Ihme kyllä selvisin juhlista elossa, kaikista pelottavista sukulaisista huolimatta! Ruoka oli aivan tajuttoman hyvää! Perheen toinen tulee Iranista, niin kaikki ruoka oli iranilaista. Ja voin kyllä lämpimästä suositella!

Mikä itseä ihmetytti rippijuhlissa, oli varsin arvokkaat lahjat. Serkku oli toivonut lahjaksi rahaa, koska kesällä on tulossa taas matka Yhdysvaltoihin. Niinpä perhekin antoi rahalahjan, ja mitä lahjapöytää katselin, niin jokaiseen lahjaan oli jotenkin liitetty seteleitä: yhteen puuhun oli sidottu kukiksi viiden euron seteleitä paljon, yhdessä lahjassa oli muutama sadan dollarin seteli jne... Perheen äiti oli edellisiltana sitä mulle kertonut, että rippijuhlat on Saksassa nuorten ensimmäinen "rahanansaitsemisjuhla", ja monet toivovatkin rahaa lahjaksi. Ja sukulaisilta sitten tuleekin ihan kunnon rahalahjoja. Ja ainakin mä oon vahvasti sitä mieltä, ettei Suomessa kyllä vielä ainakaan olla menty tähän, eihän? Ainakin mä ja kaverit saatiin lahjoiksi lähinnä jotain koruja ja vastaavia, eikä kyllä todellakaan "netottu" päivästä useita satoja euroja! Mutta ei siinä sitten mitään, jos tälläiset tavat on...