Täällä on siis nyt kuukauden ollut hirveä kielikoulu käynnissä, kun oon pyytänyt aina vanhempia korjaamaan omat kielivirheet. Toisinaan yhden lauseen sanomiseen meneekin sitten piiiiitkän pitkä aika, että saan sen oikein kakistettua suusta. Edistystä on toki tapahtunut, ja vanhemmat kehuu, miten hyvin oon kehittynyt sitten viime näkemisen.

Jostain syystä mun puheesti kuitenkin paistaa ihan kammottava aksentti läpi, vaikka kuinka yritän keskittyä.

Muutama ilta takaperin olin viemässä Lynniä ulos, ja matkalla tapasin vanhemman miehen koiransa kanssa. Jäätiin sitten juttelemaan, ja tehtiin loppulenkki samaa matkaa. Jostain syystä, siinä vaiheessa kun olin puhunut noin kaksi lausetta, tuli tää peruskysymys "tuletko kenties Skandinaviasta?" No sieltähän minä, eihän siinä muu auta kuin tunnustaa... Seuraavaksi saan (taas, kuten hämmentävän usein!) jatkaa keskustelua ruotsiksi... Täkäläisille näköjään Skandinavia=Ruotsi.

Mutta ainakin tämä mies sanoi, että ei sitä muuten aksentista kuule, mutta kun puheen nuotti on sellainen "laulava". Samaa sanoi vanhemmat jo joululomalla. Eli väittääkö joku vielä ihan oikeasti, että suomi olisi tönkköä ja täksähtelevää kieltä?!

Tänään oli ensimmäinen päivä töissä (siitä lisää myöhemmin!) ja sain taas kuulla lisää omasta puheestani. Kuulemma mun saksa kuulostaa vaan niin kertakaikkisen ihanalta, suloselta ja söpöltä!! Että jaa-a, mitähän tähän nyt sit sanois... Ensimmäinen puhekumppani kun sai tietää, että tulen Suomesta, alkoi heti selittää, kuinka se onkin sitten syy tuohon i-has-tut-tavaan aksenttiin, toinen taas kertoi, miten suloinen ääntämys mulla on.

Että jotain tarttis varmaan tehä, että mut otettais täällä vakavasti. Jos ensimmäinen mielleyhtymä tulee Peppi Pitkätossuun, niin ei hyvä.